Instagram
Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu
Isonnevantie 8
00320 Helsinki
Kanslia puh. (09) 4774 180
syk@syk.fi
Kartta
Harry Potter opettaa
26.01.2015

8d pohdiskeli Harry Potter -saagaa eri näkökulmista. Pohdinnan pohjana oli Helsingin Sanomissa elokuussa ilmestynyt uutinen, jonka mukaan Harry Pottereiden lukeminen lisää suvaitsevaisuutta. 8d:n oppilaat tutkivat, mitä muuta saaga opettaa. Aiheita olivat muun muassa Harry Potter rasismin kuvaajana, Perhesuhteet Harry Potter -kirjoissa sekä Johtajuuden mallit Harry Potter -saagassa. Projekti oli antoisa ja erittäin opettavainen.

Johtajuuden mallit Harry Potter -saagassa

”Tämä on kummallista, Harry, mutta ehkä valta-asemiin sopivatkin parhaiten juuri ne, jotka eivät koskaan pyri niihin. Sellaiset kuin sinä, joille johtajuus vain sysätään ja jotka ottavat manttelin harteilleen, koska heidän on pakko, ja huomaavat sitten omaksi yllätyksekseen, että kantavat sitä hyvin.” – Albus Dumbledore (Harry Potter ja Kuoleman Varjelukset)

Johtajuuden eri on miltei jokaisessa tarinassa kautta maailman historian ja kirjallisuuden. Eniten näkee vastentahtoista johtamista, holhoamista sekä voiman ja pelon hyödyntämistä. Harry Potter -saagasta löytyy jo ensisilmäyksellä monia erilaisia johtajia: esimerkiksi Dumbledore, Harry, Voldemort ja taikaministeri. Syvemmällä tarkastelulla heitä löytyy vielä lisää, esimerkiksi Molly Weasley ja James Potter. Harry Potter -saagassa johtajuutta on käytetty kirjoissa runsaasti ja monipuolisesti hyödyksi, ja se onkin erittäin tärkeässä roolissa juonen ja hahmojen persoonien kannalta.

Hyvyyteen uskominen – Albus Dumbledore

Albus Dumbledore oli noussut seisomaan. Hän säteili oppilaille ja levitti käsivartensa sen näköisenä kuin mikään ei olisi voinut miellyttää häntä enemmän kuin se että he kaikki olivat siellä. (Harry Potter ja viisasten kivi)

Harryn Tylypahkassa viettämien vuosien aikana koulun rehtorina toimii Albus Dumbledore. Hän johtaa koulua oikeudenmukaisesti (tosin välillä hiukan puolueellisesti) ja ystävällisesti pilke silmäkulmassa kantaen vastuun oppilaistaan ja henkilökunnastaan.
Nuorempana Dumbledore havitteli valtaa ystävänsä Grindelwaldin kanssa, kunnes hänen vallanhimonsa johti pikkusiskon kuolemaan. Tämä tapahtuma avasi hänen silmänsä Grindelwaldin pahuudelle ja oman toimintansa typeryydelle. Hän katkaisi yhteytensä Grindelwaldiin ja tapasi pimeäksi velhoksi kasvaneen ystävänsä seuraavan kerran vasta monien vuosien päästä, jolloin tappoi hänet.

Dumledorea, yhtä kaikkien aikojen mahtavimmista velhoista, on pyydetty monia kertoja taikaministerin virkaan, mutta hän ei ole suostunut. Viisaana ihmisenä hän tietää, ettei niin suuri valta olisi hänelle hyväksi.
Dumbledore työskenteli ennen rehtorin virkaan siirtymistään Tylypahkassa pimeydenvoimilta suojautumisen opettajana, kunnes edellinen rehtori, herra Dippet, kuoli ja Dumbledore ylennettiin. Hän on todella arvostettu myös Tylypahkan nuorten velhojen parissa ja kaikki oppilaat, osaa luihuisten tuvan oppilaista lukuun ottamatta, pitävät hänestä todella paljon.

Pelko ja voima – Lordi Voldemort

Voldemort seisoi vaiteliaana ja odotti heitä. Sitten yksi kuolonsyöjä lankesi polvilleen, konttasi kohti Voldemortia ja suuteli tämän mustan kaavun helmaa. (Harry Potter ja liekehtivä pikari)

Lordi Voldemort, Harry Potter -sarjan ”pääpahis”, on johtajana lähestulkoon Albus Dumbledoren vastakohta. Ainoa yhteinen asia on kannattajien suuri ihailu johtajaansa kohtaan. Voldemort johtaa kuolonsyöjiksi kutsumiaan joukkojaan pelon, voiman ja kierouden keinoin. Kuolonsyöjät eivät uskalla väittää johtajalleen vastaan, vaan tekevät kuuliaisesti mitä hän käskee. He nauttivat voiman tunteesta ja pelon aiheuttamisesta, jotka Voldemortin seurassa liikkuminen tuovat. Voldemort taas käyttää heitä armeijanaan velhoyhteisöä vastaan ja kohtelee kuuliaisia kannattajiaan kuin lampaita, sillä erolla, ettei hän välitä mitä karjalle käy. Voldemort kuvataan kirjoissa totaalisen pahaksi, rakkautta ja anteeksiantoa ymmärtämättömäksi, mutta todella voimakkaaksi velhoksi. Hänen vallanhimonsa on päättymätön ja hän hamuaa itselleen velhokunnan diktaattorin paikkaa, jolloin kukaan ei voisi estää häntä toteuttamasta suunnittelemaansa yhteiskuntaa.

Yhteiskunnan keulakuva

”Taikaministeriö tyrii taas niinku aina.” – Rubeus Hagrid (Harry Potter ja viisasten kivi)

Harry Potter -saagassa yhteiskunnan hallintoelimenä toimii taikaministeriö. Se on jaettu moniin eri osastoihin, joista jokaisella on oma johtajansa. Järjestelmässä kaikkein ylinnä on taikaministeri. Vastuustaan ja tärkeydestään huolimatta taikaministeriö epäonnistuu monissa asioissa ja ne jäävätkin Dumbledoren tai Harryn ja hänen ystäviensä hoidettaviksi. Kirjasarjan alkaessa taikaministerinä toimii vanha Cornelius Toffee. Hän on hyväntahtoinen, hiukan turhamainen pelkuri, joka toimii pääasiassa omien mielijohteidensa mukaan. Toffee ottaa kaiken irti virastaan ja nauttii ylellistä elämää. Taikaministerinä hän on kansan parasta toivova ja ehkä hieman liian huomionkipeä. Kuudennessa Harry Potter- kirjassa Toffeen tilalle taikaministeriksi nimitetään entinen auroriviraston päällikkö, Rufus Rymistyr. Hän on Toffeen tapaan vanha ja kansan parasta toivova, mutta siihen yhtäläisyydet sitten jäävätkin. Rymistyr on entisestä aurorin urastaan johtuen hieman tyly ja synkkä persoona. Hän johtaa taikamaailmaa määrätietoisesti ja taktikoiden vaikeiden aikojen läpi, kunnes kuolee kuolonsyöjien hyökkäyksessä taikaministeriöön. 

Rymistyrin kuoltua taikaministeriö siirtyy kuolonsyöjien haltuun ja taikaministerin virkaan laitetaan komennuskirouksen alainen Pius Sakia. Sakia on todella vahvan komennuskirouksen alaisena ja toimii Voldemortin sätkynukkena taikamaailman johdossa, joten periaatteessa taikaministeriötä johtaa Voldemort eikä Sakia. (Voldemort ei vain itse halunnut olla julkisesti taikaministeri, koska silloin olisi todennäköisesti puhjennut voimakkaampaa vastarintaa kuolonsyöjien hallintoa vastaan.) Toffeen aikaan ministeriön toiminta oli rauhallista ja arkipäiväistä, Rymistyr oli vallassa sotaa edeltävänä pelon ja sekasorron kautena ja Sakia johti ministeriötä synkkänä ja uhkaavana sodan ja kuolonsyöjien valtakauden aikana.

Jaettu johtajuus

Ron, joka ei ollut vielä sanonut sanaakaan, otti merkin, tuijotti sitä hetken ja ojensi sitä sitten Harrylle ikään kuin pyytääkseen sanoitta, että tämä vahvistaisi sen aitouden. Harry otti merkin. Rohkelikon leijonan päällä komeili iso ”V”. Harry oli nähnyt täsmälleen samanlaisen merkin Percyn rinnassa ihka ensimmäisenä päivänään Tylypahkassa. (Harry Potter ja feeniksin kilta)

Tylypahkan koulujärjestelmässä johtajuus on jaettu sekä rehtorille, opettajille että oppilaille. Ylimpänä johtajana on totta kai rehtori ja seuraavana vararehtori, mutta muita, hieman pienempiä johtajia, Tylypahkasta löytyy paljon. Opettajat ovat kaikki samanarvoisia ja kaikki he tavallaan johtavat oppilaita eteenpäin valaisten heille tiedon polkua. Lisäksi opettajista on valittu yksi tuvanjohtaja tupaa kohden. He kantavat vastuuta tuvistaan ja pitävät heidät uutisten tasalla. Tuvanjohtajat edustavat usein tuvalleen ominaisia piirteitä ja olivat esimerkkeinä tupalaisilleen. Tuvanjohtajat ovat myös oppilaille niitä heidän lähimpiä aikuisiaan koulussa, joille he voivat kertoa huolistaan.

Viidennessä Harry Potter -kirjassa taikaministeriö nimitti Dolores Pimennon ensin koulun opettajaksi, sitten yli-inkvisiittoriksi ja lopulta (tosin vain väliaikaisesti) rehtoriksi. Pimento oli julma ja ilkeä johtaja, joka suosi osaa oppilaista ja sorti Dumbledoren kannattajia, ja muita, jotka eivät mielistelleet häntä. Pimento myös kohteli törkeästi ja alisti muita opettajatovereitaan. Oppilaiden keskuudesta valitaan viidentenä kouluvuonna kaksi valvojaoppilasta, tyttö ja poika, per tupa. He eivät välttämättä ole juuri niitä tunnollisimpia, ahkerimpia ja sääntöjä noudattavaisimpia oppilaita tuvassaan, mutta jokaisessa valvojaoppilaissa on jotain erityisen hienoa ja tuvan ihanteiden mukaista, mikä saa opettajat tekemään heistä valvojaoppilaita. Valvojaoppilaat auttavat ja ohjeistavat pienempiä oppilaita ja toimivat eräänlaisina opettajien apulaisina kurin säilyttämisessä. Suurin osa heistä ei kuitenkaan ota tehtäväänsä niin vakavasti, vaan nauttivat saamistaan eduista (mm. yksityinen kylpyhuone ja oma vaunu Tylypahkan pikajunassa) ja rankaisevat, yleensä muiden tupien, sääntöjenrikkojia.

Johtajapoika ja – tyttö valitaan seitsemännen kouluvuoden opiskelijoista ja heitä on vain kaksi, yksi tyttö ja yksi poika, lukuvuotta kohden. Heidän valta-asemansa ei ole paljoa sen suurempi kuin valvojaoppilaiden, mutta he ovat arvoasteikolla näitä ylempänä. Johtajapoika ja – tyttö auttavat usein opettajia oppilaiden kaitsemisessa ja muissa pienissä tehtävissä. Kirjassa ei mainita pitääkö johtajapojan ja – tytön olla ollut valvojaoppilaita, mutta yleensä he ovat. Muiden johtajien lisäksi Tylypahkassa on vielä huispauskapteenit jokaiselle tupajoukkueelle. He valitsevat tupansa huispausjoukkueen pelaajat karsintojen perusteella ja saavat käyttää valvojaoppilaiden tiloja, mutta muun laista johtajuutta tai sen tuomia etuja heillä ei ole. Huispauskapteenit valitaan edellisen kapteenin lähdettyä koulusta ja he ovat yleensä tunnollisia, aiemmin tupajoukkueessa pelanneita joukkueurheilijoita.

Arkipäivän johtajuutta

Arkipäivän elämässä esiintyy normaalielämän tavoin myös Harry Potter -saagassa pientä tai joskus hieman suurempaa johtajuutta. Näitä ovat muun muassa ystäväpiirien ja perheiden johtajuus. Harry Potter- saagassa esiintyy monia eri johtajatyyppejä myös näissäkin osa-alueissa. Hän katsoi toisia poikia. He olivat vantteria ja tolkuttomanhäijyn näköisiä. Seisoessaan kalpean pojan molemmin puolin he näyttivät henkivartijoilta. (Harry Potter ja viisasten kivi)

Draco Malfoy on aivan selvästi ystäväpiirinsä johtaja. Crabbe ja Goyle ovat vähä-älyisiä köriläitä, jotka tarvitsevat jonkun fiksumman ystävän johtajakseen, voidakseen toteuttaa ilkeää luonnettaan. Malfoy on juuri sopiva ihminen tähän tehtävään. Malfoy taas pomputtaa Crabbea ja Goylea mielensä mukaan ja käyttää heitä hyväkseen monissa ilkiteoissaan ja mm. Dumbledoren tappamisyrityksessään. Toisin kuin Voldemort, Malfoy silti välittää kätyreistään ja pitää heitä oikeasti ystävinään. Myös suuremmissa luihusjoukoissa Malfoy on usein johtaja.

Toisin kuin Malfoy, Harry ei pidä itseään ystäviensä johtajana, eikä hän sitä niin selvästi olekaan. Hänen johtajuutensa näkyy lähinnä siinä, miten Harryn mielipide usein voittaa ystävysten välisissä erimielisyyksissä jostain asiasta ja siinä, miten he tiukoissa tilanteissa kuuntelevat Harrya ja ottavat häneltä ohjeita vastaan. Ensimmäisen kerran Harry esiintyy selvästi johtajana viidennessä kirjassa, kun hän Hermionen ehdotuksesta perustaa Albuksen kaartin jakaakseen pimeyden voimia vastaan taistelemiseen liittyvät tietonsa ja taitonsa muille oppilaille. Myöhemmin viidennessä kirjassa nuorten tunkeutuessa ministeriöön, hän on selvästi johtajan asemassa.

Kuudennessa kirjassa Harrystä tulee myös huispauskapteeni, joka antaa hänelle hyvän tilaisuuden tuoda esiin erinomaisia johtamistaitojaan. Harry on luonnostaan johtajapersoona ja kantaa mielestään vastuuta vaarallisiin operaatioihin hänen kanssaan tai hänen takiaan osallistuvista ihmisistä. Lisäksi hän nousee automaattisesti joukon johtoon, kun ystävykset joutuvat vaaralliseen tilanteeseen.

Harryn isä James Potter oli aikalailla samanlainen johtaja kuin Harry. Kouluaikanaan hänelläkin oli oma ystäväjoukkonsa, jota hän johti lähes huomaamattomasti, varsinkin heidän joutuessaan kiipeliin. Tom Valedro, myöhemmin Voldemort, oli jo nuoruusaikoinaan selvä johtaja. Hän keräsi ympärilleen joukkoa, jota alkoi kutsua kuolonsyöjiksi. Monet velhot tästä joukosta pysyivät kuolonsyöjinä myös aikuisiässään. Valedro kutsui tätä joukkoa ystävikseen, mutta eivät he sitä hänelle olleet. He olivat vain Valedron keino saada lisää valtaa ja pelkoa muiden oppilaiden joukossa.

”Sinun poikasi lensivät sillä autolla Harryn kotiin ja takaisin viimeyönä!” Weasleyn äiti raivosi. ”Mitä sinä siihen sanot?” ”Lensittekö todella?” Weasleyn isä kiinnostui. ”Toimiko se kunnolla? Ta-tai siis”, hän alkoi änkyttää kun hänen vaimonsa silmistä lenteli kipunoita, ”se-se oli tuhmasti tehty pojat – oikein tuhmasti.” (Harry Potter ja salaisuuksien kammio)

Ainoat kunnolla esitellyt perheet, joiden tapahtumia seurataan koko sarjan ajan, ovat Weasleyn ja Malfoyn perheet. Weasleyn perheessä on tyypillinen järjestelmä: perheenäiti johtaa perhettä, mutta isä kantaa vastuun. Malfoyn perheessä taas Lucius Malfoylla on suurin käskyvalta ja vaimo tottelee, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Molemmissa perheissä lapset ovat selvästi vanhempien käskyvallan alla, kunnes tulevat täysi-ikäisyyden rajamaille.

***

Harry Potter -saagassa on runsaasti monenlaista johtajuutta, ja sitä lukemalla voi johtajuudesta oppia paljon. ”Johtajuus ei ole varattu vain jollekin eliitille. Se ei ole harvojen, vaan monien kutsumus.” – Albus Dumbledore (Harry Potter ja puoliverinen prinssi

Heta Keränen 8d

Abit vastaan opet lentismatsin ennakko
20.01.2015
Kari Hotakaisen vierailu
16.01.2015
Matkakertomus MEP Baltic Sea Regionista
15.01.2015

 

Hilla Haajanen L12A

Matkakertomus MEP Baltic Sea Regionista

Lauantaina 4.9. Suomen yhdeksänhenkinen delegaatio matkasi Arlandan lentokentälle osallistuakseen MEP Baltic Sea Regioniin ja päätyi Viktor Rydberg Gymnasietin rehtorin kyydin kautta koulun välituntihuoneen sohville. Sykistä meitä oli kaksi osallistujaa, Sanni Saarijärvi ja allekirjoittanut, ja muut suomalaiset olivat Kauniaisten lukiosta ja Grankulla Gymnasietista, jonka englannin opettaja tuli mukaamme. Muut nuoret olivat Ruotsista, Saksasta, Belgiasta, Norjasta, Tanskasta, Puolasta, Venäjältä, Virosta, Islannista sekä vaihtuvasta vierailijamaasta Itävallasta, ja he ilmestyivät koululle hiljalleen, kukin delegaatio eri aikaan. Delegaatteja oli ilmeisesti maiden koon mukaan: saksalaisia oli lähemmäs viisitoista, kun virolaisia ja islantilaisia oli kolme. Koululla juttelimme ainakin tanskalaisten ja belgialaisten kanssa, ja kaikki jännittivät, milloin isäntäperhe tulisi hakemaan, vai tulisiko ollenkaan. Jotkut tosiaan joutuivat nukkumaan opettajien hotellihuoneisiin yhdeksi yöksi! Minun ja itävaltalaisen kämppikseni isäntäperheen koti sijaitsi hieman kauempana koulusta. Perhe oli kovin mukava ja näytti meille valtavaa taloaan asetuttuamme huoneisiimme.

Sunnuntaina 5.9. minä ja Tsveta puimme bleiserit ylle ja matkasimme bussilla ja junalla koululle. Aluksi oli avajaisseremonia koulun lähellä olevassa vanhassa linnassa, jossa delegaatioiden johtajat, Suomen delegaation johtajana Sanni, pitivät maitaan esittelevän puheen. Lounaan jälkeen kokoonnuimme komiteoittain luokkahuoneisiin vain hiukan meitä vanhempien puheenjohtajiemme kanssa työstämään päätöslauselmia. Määrittelimme niissä ongelmia Euroopan unionissa omien komiteoidemme aihealueisiin liittyen ja vastasimme niihin antamalla parannusehdotuksia. Sannin komitea oli International affairs ja itse olin Industry, research and energy -komiteassa. Saksalaiset olivat ällistyttävän perehtyneitä asiaansa ja norjalaisilla IB-opiskelijoilla paras englanti, mutta minusta me suomalaisetkin pärjäsimme erinomaisesti.Oli mielenkiintoista määritellä pulmia, yrittää saada paperille yhteistä mielipidettä ja pyöritellä sanamuotoja muiden kanssa. Yllätyin hieman kuinka muodollista työskentely oli: esimerkiksi saadakseen puheenvuoron tuli nostaa ylös oman maansa nimeä ja lippua kantava lappu ja kiittää komitean puheenjohtajaa. Mutta tarkoituskin on toimia kuten Euroopan parlamentissa!

Kuvassa on koko Suomen delegaatio. Hilla on takarivissä äärimmäisenä vasemmalla, ja Sanni Saarijärvi eturivissä äärimmäisenä vasemmalla.​

Maanantaiaamuna 6.9. jatkoimme komiteatapaamisia koululla, ja väänsimme tekstejäpitkälle iltapäivään. Lounaan jälkeen etsin käytävältä tyttöjen vessaa, mutta löysinkin kaikille yhteisesti tarkoitettuja saniteettitiloja. No mutta tietenkään Ruotsissa, tasa-arvon mallimaassa ei vessoja ole eritelty sukupuolen mukaan! Buffetillallisen jälkeen jokainen maa esitti muille hauskan esityksen, ja me suomalaiset aloitimme. Olimme suunnitelleet iltapäivällä kaikenlaista, mutta päädymme helppoon vaihtoehtoon: kohta salissa raikasi letkajenkka jota kutsuimme muut kanssamme tanssimaan. Suosio oli yllättävän suuri! Kaikista hullunkurisin esitys oli venäläisillä, ja he olivatkin nähneet kovasti vaivaa.

Tiistaina 7.9. saimme harjoitella lobbaamista. Muiden päätöslauselmiin sai tehdä muutosehdotuksia keräämällä allekirjoituksia ja omiin tehtiin tekstuaalisia muutoksia samalla kaavalla. Salissa oli todella vilkas meno kaikkien puolustaessa mielipiteitään tarmokkaasti! Loppupäivä oli vapaata, ja suurin osa suuntasi Tukholman keskustaan hurvittelemaan.

Keskiviikkoaamuna 8.9. kahlasimme kaatosateessa likomärkinä juna-asemalta koululle. General Assembly alkoi kolmella puheella, joista ensimmäisen piti Hans Lindemann, MEP BSR-ohjelman johtaja. Päätöslauselmat käytiin läpi yksi kerrallaan, ja kaikki oli jälleen hyvin muodollista ja tarkkaa. Jokainen komitea nousi vuorollaan lavalle ja seurasi alkupuhe, päätöslauselman lukemista ääneen ja sitten osa jota jokainen jännitti etukäteen: lavalla olevan komitean hiillostus kysymyksillä. Vastaaminen oli toki vapaaehtoista, mutta suotavaa. Se oli melko haastavaa, koska ensin piti saada selvää kysyjän puheesta, sitten selvittää itselleen mitä hän oikeasti kysyi, miten vastata siihen, mitä se on englanniksi ja kuinka esittää se selkeästi mikrofoniin. Nopeasti! Mutta kyllä siitä selvisi. Vaikkei päätöslauselmilla ollut oikeasti mitään merkitystä, ne herättivät tunteita ja kirvoittivat kiperiä kysymyksiä ja kiihkeää vasta-argumentointia. Jokaisen hyväksymisestä äänestettiin, ja siinä mitattiin niiden onnistuminen. Lopulta kaikki oli käyty läpi ja illalla General Assemblyn nuori puheenjohtaja komiteapuheenjohtajien kanssa järjesti meille eräässä luokkahuoneessa kunnon reivit.

Torstaina 9.9. suomalainen delegaatio palasi Finnairin aamulennolla koto-Suomeen. Olipa hauska reissu! Mielestäni ohjelman tavoite täyttyi, kun loimme suhteita muihin Itämeren maiden nuoriin, tutustuimme poliittiseen päätöksentekoon, harjoittelimme väittelytaitoja laajalla kansainvälisellä foorumilla ja saimme makua siitä, kuinka yksilö voi vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Mukavinta oli tietysti tutustua muihin nuoriin osallistujiin ja saada uusia kansainvälisiä ystäviä.

Model European Parliament Baltic Sea Region eli MEP BSR keräsi yhteensä noin 80 lukioikäistä nuorta kymmenestä Itämeren alueen valtiosta keskustelemaan yhdessä vaativista kansainvälisistä asioista. Tapahtuma on kaksi kertaa vuodessa järjestettävä nelisen päivää kestävä ohjelma, jonka tarkoituksena on valmentaa nuoria kansainvälisen politiikan lehtereille ja kehittää heidän taitojaan vaikuttaa sekä luoda siteitä Itämeren alueen nuorten välille.

Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu
Isonnevantie 8
00320 Helsinki
Kanslia puh. 09 4774 180
syk@syk.fi
Kartta